Hostellihengausta aamuyöllä

Tässä on nyt tainut käydä niin kuin pelkäsinkin. Musta on muodostunut 21-vuotias neljäkymppinen ja jollain sairaalla tavalla mä jopa tykkään tästä. Otin just vastaan vuoden jobin SEB:llä ja jätän tän vuoden reissun väliin. Aika kauheeta. Paikkailen kasista neljään duunia silloin tällöin aina täällä hostellilla. Kello tulee viisi yöllä. Mikähän mussa on vikana, kun teen yövuoroja vapaaehtoisesti? Hostellilla on vaan todella hyvä olla. Kaipa tämä vähän korvaa hostellihengauksia reissunpäällä.

Alkaa jo vähän ramasemaan tosin. Enää 2 tuntia, niin pääsee nukkumaan.

Vihellyksiä

Eihän mun pitänyt tänne enää edes kirjoittaa, mutta Kallio on voittanut mut taas puolelleen. Mulle vihellettiin, kun kävin safkiksella Siwassa. Ei siis haukuttu rumaksi lehmäksi, vaan ihan rehellisesti vihellettiin perään. Kallio on päiväsaikaan ihan okei.

Joukkoliikennettä

En tiedä olenkohan koskaan jaksanut avautua Helsingin joukkoliikenteen kuljettajista täällä blogin puolella. Nyt lähtee.

Mä olen ihannematkustaja, jos jättää huomiotta, että päpätän aina bussissa puhelimen. Muuten voisi luulla, että minua on mukavaa kuskata pysäkiltä toiselle.

1. Moikkaan kuskia aina
2. Hymyilen
3. Eiköhän noi riitä, matkustaja mä vain olen

Ja mitä tästä kaikesta herttaisuudesta kostuu? Ei mitään. Bussikuskit usein miten vaan murisee jos niitä uskaltaa tervehtiä. Se mua harmittaa loppupeleissä aika vähän. Eniten mua on aina kismittänyt kuskien linjaus olla odottamatta puolta sekunttia, kun kuski selkeästi näkee, että joku ottaa elämänsä spurtin ehtiäkseen dösään/sporaan/ junaan. Se pilaa fiilikset just niin pitkäksi aikaa kun seuraavaa kulkuvälinettä saa odottaa.

Perjantaina kävin Veban synttäreillä Pikkiksessä. Päästiin lähtemään Vesalta joskus ysin aikaan, eli niihin aikoihin kun Kallion perjantai-ilta alkaa pikkuhiljaa puhkeamaan kukkaan. Kallio on aina täynnä vaikka mitä sekopäitä ja kylmällä ilmalla ne sekopäät tykkää viettää aikaansa sporissa. Mut taidettiin myös leimata yhdeksi niistä Kallion nisti-alkoholisti-ongelmiksi. Okei, en mä ihan pulmunen ollut, mulla oli puolen litran siideri kädessä kun kipusin kasin ratikkaan Kustaankadun kohdalla. Kuskilla oli varmasti huono päivä, mut ei mulle silti saa huutaa.

Se haukku mut alkoholistiksi ja sosiaalipummiksi, itseasiassa suositteli mulle AA-klinikkaakin. Mähän tietysti vein siiderin ulos heti kun herra kuljettaja käski, mutta se uhkas silti hälyttää paikalle poliisin. Ja tämä kaikki tapahtui siis Kalliossa, jossa mä pidän itseäni ns. svenska talande bättre folkina. Päästäkää mut pois täältä. Jos muut matkustajat sporassa ei örvellä ja oksenna päälle, niin viimeistään kuski hoitaa ahdistelun.

Ja tähän loppuun vielä mun on pakko mainita, että mä vihaan asiakkaita, jotka ei tiedä mitä asiaa niillä on. Soittais äidilleen ja huokailis sinne puhelimeen kun elämä on niin kauheen vaikeeta. Äiti ymmärtää, mä en nyt taaskaan vaan satu olemaan empaattisella tuulella.

Sairaan kaunis maailma

Kävin röökillä ja mietin, mikä tekisi musta onnellisen tällä hetkellä. Mä luulen,että mun elämässä ei ole mitään muuta vialla kuin minä ja mun pää ja siitä aiheutuvat sivuvaikutukset. Mä en edes lähde siihen kaikkihan-on-nyt-niin-hyvin-läppään mukaan.

Mä haluan pois munmaailmasta ja olla taas hetken joku muu. Mä en kestä tätä keskinkertaisuutta, missä mä elän. Mä haluan olla niin paljon enemmän. En jaksa alkaa rakentaa tästä epämääräisestä jo niin moneenkertaan pilatusta demoversiosta yhtään mitään. Mä haluan pois, missä mä saan olla ihan mitä vaan milloinkin huvittaa olla.

Tänään teki mieli purskahdella itkuun. En nähnyt sitä missään vaiheessa realistisena vaihtoehtona. Mietin sen sijaan, että itken siten koneessa. Onkohan nää ne kuuluisat hormonit, mihin naiset säälittävästi vetoo aina, mitkä saa mut näin sekasin? Aivan se ja sama. Ärsyttää niin moni pieni juttu, että tää tuntuu jo aika isolta.

Mäkissä yökkärihousuissa

Ei nyt lähetä siihen miksi mulla oli päällä yökkärihousut, kirkuvan oranssi T-paita, eiliset meikit ja se mun tyttöilytakki, jossa on isot kultaset napit. Tolla yhdistelmällä keräsi Pitskun ABC:llä huomattavasti enemmän katseita, kuin jos olisin ollut vaan tosi nättinä liikenteessä.

Käytiin siis veikan kanssa pyörähtämässä Mäkin drive-Inillä ja Nikke tilas tapansa mukaan lasten ruokaa. "Kolme juustoo pelkällä ketsupilla ja juustolla" Drive-Inin tyttö oli hetken hiljaa ja kysyi varovasti, "Voiks laittaa pihvit myös?" Vitsi, mä repeilin.

Joo ei se oo tälleen yhtään niin hauska. Mut samassa mäkissä kävi yks kesä ilta tosi hauska juttu. Pulju oli mennyt yhdeltätoista kiinni ja me kurvattiin autokaistalle muutamaa minuuttia yli. Poika sitten kertoi, ettei ruokaa enää saa, johon mä reagoin tunteisiin vedoten ja sanoin, että mulla on ihan kauhee nälkä. Kuukauden työntekijä totes tähän vaan, että syytä mä siihen olen. Sillonkin nauratti.

Mä lähen juoksentelee pallon perässä kisahalliin. Meillä on matsi ja mulla on tosi veemäinen yskä.

Hereillä taas, tosin baarissa käyty tänään, eli ihan ok

Tästähän näkyy muodostuvan mulle tapa. Valvon ja hengailen kaikki yöt ja vingun päivisin kun väsyttää. Aijai. Mun rakas kaukosuhteeni päättyi jo tovi sitten. Ihan kauheeta vaan ajatella, että mun Perun perhe meni siinä samalla. Koko se mun maailma siellä. Mä en ehkä vielä edes hahmota, kuinka tärkeetä mulle oli vaan tiedostaa, että voisin karata toiselle puolelle maailmaa ihan heti kun siltä tuntuisi. Enää en varmaan voi.

Paras vaan totutella ajatukseen. En vaan tykkää ajatella asioita, jotka saa mut näin haikeeks. Se oli hieno ajanjakso mun elämässä. Niin ei varmaan vaan voi elää ikuisesti. Puhuin itseasiassa Ginon kanssa eilen yöllä aika pitkään. Samalla hävitin mun koiran, joka kuitenkin sitten löytyi etuovelta. Se raukka ei vaan osaa haukkua halutessaan sisään. Olisinhan mä sen bongannut, jos se olisi tajunnut pyrkiä sisään samalta ovelta, kuin pääsi uloskin. Etupihalta se löytyi niin maailman nujertaman näköisenä vinkumasta. Onneks jaksoin käydä tarkistamassa puol viisi aamulla.

Niin se Gino. Täytyy vaan osata päästää niinkin hienoistakin tyypeistä irti. Eroominen ei oo ikinä kivaa ja kaikista kauheinta jos siihen toiseen sattuu. Olisi varmaan tosi huono idea lähteä vaihtoon Limaan. Onhan se. Silti mä oon harkinnut sitä. Onhan mun lautakin siellä.

Kävin ostamassa tupakkaa ja tiputin lähes täyden askin parvekkeelta sellasen katoksen päälle. Olin jo luovuttamassa ja lähes luopunut toivosta röökien pelastumisen suhteen, mutta onneksi mulla on fiksuja kavereita. Mileena tajusi ehdottaa heti lätkämailaa, jolla sen saisi sohittua alas sieltä -ja minähän sohin. Se oli vielä kallis aski, baarista ostettu. Ansaitsi tulla pelastetuksi.

Ehkä alkaa jo olla aika mennä nukkumaan. Jos huomenna pääsis sängystä ylös jo ennen yhtä.

Jotain pitää saada aikaan.

Heräsin jo seiskalta, mutta en sitten ikinä lähtenyt ranskan tunnille. Ei mul oo ees kirjaa... Sairasta, että sellanenkin täytyy ostaa. No parinkympin investointiin ei taida kuolla. Eilen tuli toinen mukava menoerä. Koriksen kausimaksut: 950 euroa!!! Loistavaa, mä vien vaan laskun kotiin ja äiskä ja iskä maksaa sen, niinkö? Harmi vaan kun mä oon 21 ja nekin taitaa pikkuhiljaa hahmottaa, että mun elättäminen ei oo enää niiden harteilla. Enpä tiedä, mistä repisin satasia tällä kertaa.

No ei stressata sitä ennen tän kuun loppua. En jaksais stressata taas yhtään mistään, kun tälleen stressittömänä on paljon kivempi olla.